Takaisin uutisarkistoon

Yhteisö – tuo työelämän suola ja sokeri

Minulle on joskus sanottu, että hajaantuneet toimipisteet yritystoiminnassa aiheuttavat paljon siiloutumista, irrallisuutta ja huonompia tuloksia. En lähesty asiaa taloustieteen näkökulmasta, vaan ennemminkin humanistin laseilla tarkasteltuna.

”Eihän sitä voi tuntea kuuluvansa yhteisöön, jos tiimit ovat hajallaan pitkin maita ja mantuja”

Jotenkin näin muisteltuna lausahdus kuului. On totta, että eri toimipisteissä on oma yhteisönsä. On myös totta, että huonosti hoidettuna yhteys voi katketa, tai olla täysin olematon. Se taas ei ole totta, etteikö yhteisöön voisi kuulua, vaikkei vierekkäin työpäiväänsä tekisikään.

 

Nina Kenakkala
Nina Kenakkala

Nina työskentelee Lehto Groupilla viestintäassistenttina ja hänen työpisteensä sijaitsee Vantaalla. Hän tuottaa sisältöä lukuisiin kanaviin ja on vastuussa mm. LEKA-hankkeen viestinnästä.

Vapaa-ajalla Ninan voi bongata Tikkurilan uimahallilta: entinen kilpauimari kun on, 11 vuoden harrastustaustalla. Kesäisin Ninan löytää usein Perämereltä purjehtimasta perheensä kanssa, sillä hän on viettänyt merellä ison osan lapsuudestaan. Häneltä voi kysellä vinkkejä hyvistä satamista.

Irrallisuutta ja siiloutumista on havaittavissa pienemmistä yritystiloista aina suuriin avokonttoreihin asti, eikä välimatkalla ole sinällään merkitystä niiden muodostumisessa. Yrityskulttuuri, johtaminen ja hierarkkiset rakenteet ovat sen juurisyy.

Oma työpisteeni sijaitsee Vantaalla. Olen tullut melko tutuksi siellä työskentelevien ihmisten kanssa. Tapaan joka viikko uusia ihmisiä, johtuen Lehdon kovasta kasvusta. Vierailin hiljattain Kempeleen toimistolla, enkä tuntenut astuvani vieraaseen taloon. Odotin vierailua innolla, jotta pääsen näkemään kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen aktiivisesti touhunnut työasioissa.

Vastaanotto oli erittäin lämmin. Tuntui, kuin olisin tavannut heidät useasti ennenkin. Syy tähän löytyy aktiivisesta yhteydenpidosta ja matalasta hierarkiasta. Työkavereiden kanssa voidaan jutella kasvokkain, puhelimitse ja Skypen välityksellä joka päivä. Epävarmuutta tuottavat haasteet saadaan ratkaistua helposti. Kynnys kysyä pienimpiäkin yksityiskohtia on matala, eikä sisäinen sähköpostien vaihdanta ole lainkaan jäykkää.

Tiedättekö: Kiitos viestistänne. Tiedustelisin asiaa x…mikäli vain mahdollista, ottanette yhteyttä.

Toimistoilla ja työmailla ihmiset kohdataan arvokkaina työkavereina, kivoina tyyppeinä. Luottohenkilöinä, jotka auttavat ja tukevat vaikeissakin tilanteissa. Jatkuva tunnejälki kannustamisesta, oikein asennoitumisesta ja me-ajattelusta uiskentelee selkärankaan asti, mikä myös vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti. Tällä on vaikutusta työn tehokkuuteen, mikä näkyy myös positiivisesti yrityksen taloudessa.

Luvut puhuvat myös puolestaan, eikö?

Siiloihin kaivautuminen, me ja ne-ajattelu ja irrallisuus eivät siis korreloi työpisteiden sijainnin kanssa. Suora yhteys on sillä, miten kohtaamme ja ylläpidämme yhteyttä työkavereiden kanssa: Miten heille puhumme? Välitämmekö viestin heti vai huomenna? Kutsummeko hänetkin lounaalle tai illanistujaisiin?

Yhteisöllisyyttä ei edellytä sama toimisto. Sen synnytämme me, työkaverit toisillemme.